Fyysiset Ominaisuudet
venäjän Sininen on vankka rotu, jossa yritys lihakset ja yleinen annos hyvä näyttää. Se on fyysisesti samassa luokassa kuin Korat ja itämainen Shorthair-pitkä, hoikka, tyylikäs. Se on keskikokoinen ja lihaksikas, mutta verrattuna uimari tiiviyttä sen lihaksisto., Kun se on täydessä liikkeessä ja ojensi, voidaan nähdä, että se on pitkä, siro kaula, mutta kaula-aukko on piilossa paksu turkki ja korkea asettaa lapaluiden kun kissa istuu, joten se näyttää ikään kuin se on lyhyt, paksu kaula.
venäjän Sininen näyttää suuremmalta kuin se todellisuudessa on, koska se on kaksinkertainen turkki, joka on kaikkein silmäänpistävä piirre tämän rodun. Tiheä, silkkinen, ja muhkeat hiukset erottuu 45-asteen kulmassa, jonka avulla voit kirjaimellisesti jäljittää kuvioita osaksi se, jossa ne pysyvät, kunnes olet sileä kätesi yli., Joidenkin legendojen, venäjän Blue oli aikoinaan kohde metsästäjien, joka vertasi niiden rehevä turkis fur tiivisteet. Takki on kirkkaan sininen, mieluiten laventeli pohja (root), tummuminen akselilla jopa vinkkejä karvat (suojaava karvat pintamaali), jotka ovat kallistuu hopea. Turkki kimmeltää heijastavalla valolla.
tämän rodun kiehtovien fyysisten ominaisuuksien lisääminen on silmien väri. Silmät ovat keltaiset, kun taas Venäjänsininen on kissanpentu, ja neljän kuukauden kuluttua pupillin ympärillä on kirkkaan vihreä rengas., Kuin kissa kypsyy, silmien väri tutkinnon osaksi kirkas, kirkas vihreä, esteettisesti tehostamalla jo merkittävä sini-hopea väritys kissa. Silmät ovat laaja asetettu ja ympäri, ja vain hieman vinot ylä-kulmat, jolloin venäjän Sininen on suloinen ilme, joka sopii hyvin sen lempeä luonne.
yksi venäjänsinisen erikoisimmista ja huvittavimmista piirteistä on sen ” hymy.”Sillä on hieman ylöspäin kääntyvä suu, jota verrataan usein arvoitukselliseen Mona Lisa-hymyyn.,
persoonallisuus ja temperamentti
Tämä on hyväkäytöksinen kissa, jota on helppo kouluttaa. Tai pikemminkin se helposti kouluttaa väkeään. Se nauttii hyvä peli noutaa ja pitää peli menossa enää kuin sinulla on aikaa, ja voit tehdä aikaa, koska venäjän Sininen on tunnettu oikeastaan näy satuttaa, kun se on jätetty huomiotta. Tyylikäs ja varattu, tämä kissa on myös hyvin leikkisä ja rakastaa jahdata leluja tai auringonsäteet.,
venäjän Sininen voi viettää tuntikausia hauskaa itse ja ei välitä kauhean paljon, jos se jätetään yksin kotona päivän, mutta se tulee olemaan hyvin iloinen nähdessäni sinut kun sinulla saapuvat. Tämä kissa tekee erinomainen kumppani, jatkuvasti seuraavat sen omistajat, ja yleensä mieluummin yhden ihmisen ylitse muiden perheessä. On lisättävä, että Venäjänsininen tulee toimeen useimpien kanssa, myös lasten. He rakastavat ihmisten seurasta ulottuu impishly clowning auttaa rauhoittaa itkevän vauvan, ja osoittaa myötätuntoa, kun heidän ihmiset saada blues taputtelemalla kasvojen henkilö.,
yksi sinisen venäläisen haavoittuvuuksista on sen taipumus hätkähtää helposti. Heillä on myös luonnollinen taipumus ujous ja hermostuneisuus noin vieraita ja outoja ympäristöjä. Jos on totta, että tämä rotu oli kerran turkismetsästäjien kohteena (kuten jotkut sanovat), tämä selittäisi helposti niiden varovaisuuden ja nopean jalkavaivojen. Ne olisi pitänyt siirtää nopeasti pienintäkään ääntä aivan kirjaimellisesti säilyttää oman nahat.
tämä rotu ei pidä muutoksesta, vaan pitää parempana, että asiat ovat yhtenäisiä ja ennustettavia., Se voidaan heittää pois, kun ruoka-aika on muuttunut, ja on nit-nirso hygienia. Se ei edes astu roskalaatikkoonsa, jos se on likainen. Alkuvuosina tämä rotu kehitti näyttelyissä mainetta siitä, että sen kanssa on vaikea työskennellä tällaisten piirteiden vuoksi. Venäjänsininen oli kotonaan lempeä ja iloinen, mutta näytöksissä se oli silminnähden tyytymätön ja Temperamenttinen. Suosio laski ja venäläistä Bluesia näytettiin vähemmän, kunnes kasvattajat keskittyivät parantamaan rodun asenteita valikoivan jalostuksen ja käyttäytymisen hallinnan avulla (esim.,, pehmeä musiikki, äänitys show ääniä, kiteet, rohdosvalmisteet). Tämä sitoutuminen rotuun kannatti, ja tänään Venäjän sininen on iloinen osallistuja kissanäyttelyissä.
terveys ja hoito
Venäjänsinisiin liittyviä erityisiä terveysongelmia ei ole. Se on geneettisesti ääni rotu, lähinnä koska se on luonnossa esiintyvä rotu. Turkin harjaaminen ei ole olennaista, vaan se on mukava lisä muun trimmauksen, kuten hampaiden harjaamisen, viikoittaiseen rutiiniin., Tämä rotu on erityinen mieltymys ihmisten seurasta ja istua melko onnellisesti, kun on kammattu tai harjattu, koska se on viettää aikaa se hoitaa.
yksi TÄRKEÄ HUOMAUTUS pitää mielessä tämän rodun kanssa on sen rakkaus ruokaan. Se syö yli tarpeensa ja pyytää sekunteja, joten se on varma ehdokas paino liittyviä Ehtoja, jos se saa syödä niin paljon kuin se haluaa. Paras ennaltaehkäisy on ruoan mittaaminen ja antaminen vain määrättyinä vuorokaudenaikoina ja sen varmistaminen, että kaikki talossa tietävät, etteivät he voi antaa kissalle liikaa herkkuja tai tähteitä.,
Historia ja Tausta
Kuten nimestä voi päätellä, tämän rodun uskotaan saaneen alkunsa Venäjällä. Se on yleisesti uskotaan, että ison-Britannian sotilaalle, kiehtoi tämä rotu kissa, toi ne kotiin vienanmeren satama ja Arkkienkeli (Arkangelin) pohjois-Venäjällä. Lämpimän, paksun turkin läsnäolo viittaa siihen, että ne olivat pitkään tottuneet selviytymään kylmässä ilmastossa. Kuten aiemmin tässä artikkelissa, on ollut jonkin verran ehdotus, että venäjän Sininen asui villi ja metsästettiin sen turkin. Se, ovatko nämä tarinat totta vai eivät, jää puhtaaksi spekulaatioksi.,
venäjän Sininen liittyy kolme muuta lk kiinteä sininen rodut: Korat Thaimaan, Ranskan Chartreux, ja ison-Britannian British Sininen (nyt nimeltään Brittiläinen Lyhytkarva). Kaikilla näillä roduilla on huomattavia eroja Turkin ja persoonallisuuden välillä.
kissa järjesti ensimmäisen julkisen esiintymisensä vuonna 1871, jolloin Lontoon Crystal Palacessa oli esillä Venäjänsininen nimellä Archangel Cat. Tuolloin Venäjänsiniset näyttivät aivan erilaisilta kuin mitä me nykyään tunnemme. Ne olivat lyhytkarvaisia, yksivärisen sinisiä kissoja, joilla oli paksut, tiheät, kiiltävät takit., Ja vaikka ne eivät saa kilpailla samassa luokassa kuin muissa lyhytkarvainen blues, venäjän Sininen usein hävisi Britannian Sininen rotu, kissa, joka oli kiinni fancy ihmiset.
lopulta Kissahullun hallintoneuvosto tunnusti rodun, ja vuonna 1912 Venäjänsiniselle myönnettiin oma luokkansa. Rodun suosion kehityksen oli määrä päättyä äkillisesti, kun toista maailmansotaa käytiin suurimmassa osassa Eurooppaa tappaen suurimman osan venäläisestä Bluesista., Kasvattajat, jotka aikoivat tuoda Venäjän siniviivan takaisin, alkoivat ylittää kissoja British Bluesin ja Bluepoint Siamesen kanssa. Samalla skandinaaviset kasvattajat ristivät Suomen siniset kissat samansävyisten Siamilaiskissojen kanssa.
Vuoteen 1965, British kasvattajat ilmaisivat onnettomuutta yli äkillinen muutos venäjän Sininen muoto ja persoonallisuus, ja heti alkoi pyrkimys tuoda takaisin alkuperäiseen venäjän Sininen., Jalostukseen Skandinavian kissat, tunnetaan heidän hyvä pään tyyppi ja elävä vihreä silmien väri, Britannian venäläinen Blues, kissa, hopea-sininen takki väri ja siro kehon tyyli, kasvattajat vihdoin saavutettu, mitä he etsivät.
ensimmäinen venäläinen Blues tuli Yhdysvaltoihin 1900-luvulla, mutta vasta sodan jälkeen rotua pyrittiin todella edistämään. Ensimmäinen venäjän Blues rekisteröity Cat Fanciers’ Association (CFA) vuonna 1949, mutta vasta vuonna 1964, että venäjän Sininen voitti CFA Grand Championship, mies nimeltä GC Maja Hehtaarin Igor II.,
Vaikka välitöntä parannusta bloodline oli tehty, kun venäjä Blues oli tuotu Britanniasta, se veisi vuosia luoda tarkka tyyppi, joka olisi henkilöityy venäjän Sininen. Kasvattajat kasvattivat riveihinsä piirteitä omien mieltymystensä perusteella, jotta heidän Bluesinsa olisi loistavaa yhdellä alueella, mutta ei koskaan kokonaisuutena. Rotu oli liian monipuolinen, joidenkin näytteille vaalea, kauniisti muhkeat takit, ja muut osoittaa tyylikäs elinten, kauniisti muotoiltu päistä, ja silmiinpistävää vihreät silmät.,
Lopulta, kun kasvattajat alkoivat yhdistää useita näistä sukupuut, venäjän Sininen vahvistui luokassaan. Vuosina 1965-1970 rekisteröityjen Venäläissinisten määrä kasvoi räjähdysmäisesti. Nykyaikaisen tavallisen Venäjänsinisen ” isä ” oli GC Felinest Flying High of Velva. Lentävät Korkealla menestyi erinomaisesti näyttelyissä kuin kissanpentu, ja läpi hänen bloodline 21 pennut olivat tuotettu, kuusi heistä on tullut Grand Champions, kaksi antanut Erottaa Ansioita, ja yksi Kansallinen Voittaja — GC, NW Boyd on Sininen Viking, joka voitti 7. Paras Kissa vuonna 1971, ja 2. Paras Kissa vuonna 1972.,
Edelleen, koska niiden ominainen hermostuneisuus, venäjän Sininen on yleensä ei suorittaa erityisen hyvin näyttelyissä, mikä johtaa lasku niiden suosio osaksi 1980-luvulla. Kun kasvattajat kiinnittivät huomiota parantamiseen persoonallisuus rodun kautta valikoivaa jalostusta, ja kouluttamalla niiden pennut pysyä rauhallisena show-ympäristössä, venäjän Sininen tuli jälleen huomiota getter ja palkinnon voittaja. 1990-luvulta lähtien venäjän Sininen on voittanut alueellisia ja kansallisia palkintoja johdonmukaisesti, ja tänään se nauttii hyvin ansaittua ja tasainen suosio.