pääjalkaiset käyttäytyvät tavalla, joka varmasti viittaa siihen, että ne ovat erittäin älykkäitä. Esimerkiksi Inky – niminen mustekala pääsi hiljattain pahamaineisen paon Uuden-Seelannin kansallisesta akvaariosta, poistui aitauksestaan ja luikerteli lattiakaivoon ja ilmeisesti merelle.
Cuttlefish voi säikäyttää saalistajat muodostamalla luomivärejä kehoonsa näyttääkseen jättiläiskaloilta. Mutta he käyttävät tätä temppua vain saalistajia vastaan, jotka luottavat näyn löytävän saaliin., Jos hajusta riippuvainen petoeläin ilmestyy paikalle, seepiat ovat tarpeeksi fiksuja vain paetakseen.
Mustekalat osoittavat samaa joustavuutta, kun tutkijat tuovat ne laboratorioihin. Eräässä tutkimuksessa heprealaisen yliopiston tutkijat esittelivät mustekaloja L-muotoisella laatikolla, jonka sisällä oli ruokaa. Eläimet keksivät, miten ne työntävät ja vetävät ruumissäiliönsä seinässä olevan pienen reiän läpi.
toinen ominaisuus, jonka pääjalkaiset jakavat muiden älykkäiden eläinten kanssa, on suhteellisen suuri aivot. Mutta siihen yhtäläisyydet näyttävät päättyvän., Suurin osa esimerkiksi laskentaa tekevistä hermosoluista on mustekalan sylissä.
eniten huomiota herättävästi pääjalkaiset kuolevat nuorina. Jotkut voivat elää jopa kaksi vuotta, kun taas toiset kestävät vain muutaman kuukauden. Pääjalkaiset eivät myöskään muodosta sosiaalisia sidoksia.
he kokoontuvat parittelemaan, mutta urokset ja naaraat eivät pysy yhdessä pitkään tai huolehdi poikasistaan. Vaikka simpanssit ja delfiinit saattavat elää kymmenien muiden eläinten yhteisöissä, pääjalkaiset näyttävät olevan yksineläjiä.
Amodio kollegoineen arvelee, että pääjalkaisten evoluutiohistoria saattaa selittää tämän älykkyysparadoksin., Noin puoli miljardia vuotta sitten heidän ansamaiset esi-isänsä kehittyivät käyttämään kuoriaan kelluntavälineenä. Kuoreen voitiin lastata kaasulla kammioita, jotka kelluivat ylös ja alas meressä.